Voiko aikuisena ystävystyä?

Nykyään kun aikuisella ihmisellä on hakusessa romanttinen seura, on sellaisen etsintää avittavia appejä joka sormelle, mutta entäs sitten kun haetaan jotakuta aikusten oikeasti, mutta ihan puhtaasti kaverimielessä? Mistä hemmetistä siihen saa apua!

Onko vielä myöhemmässä vaiheessa elämää mahollista hankkia sydänystävä, vai onko peli parinkympin jälkeen menetetty? Höpön löpön sanon minä! Tässä tulee parivaljakko (aka meikä ja Riikka repolainen) jotka toimitaan yhdessä elävinä esimerkkeinä siitä, että aikuisiän ystävyys ei todellakaan ole sula mahdottomuus.

         

Se, että joku edes pohtii voiko sielunsiskon löytää teinivuosien jälkeen on aika hassua, sillä eihän ystävien merkitys oo millään mallia iästä riippuvaista! Ihan samalla tavalla jokainen meistä tarvii jonkun kelle puhua, jonka kanssa pitää hauskaa ja purkaa mieltään oli aiheena sitten ärsyttävä köksänope, ero ekan poikaystävän kanssa, sopeutuminen uuteen työpaikkaan tai se mistä pankista saa edullisinta asuntolainaa. Kaiken lisäksi ystävyyshän on maailman parasta ja halvinta molemminpuolista terapiaa! 😀 En oo eläissäni semmosta probleemaa kohdannu, jota ei ois tunnin puhelimaratoonilla bestiksen kanssa ratkastu.

On siis korvaamattoman tärkeää omata ihminen, jonka kanssa pallotella ajatuksia ja se ihminen ei aina automaattisesti ole puoliso tai perheenjäsen. Mulla ainaki löytyy sellaisia asioita, jotka ei oo tehty poikakaverin, vaan nimenomaan kaverin kanssa jaettaviksi ja se on enemmän ku fine!

des-

 Kuvat / Riikka K & minä

Pakko myöntää että ystävien hankinta, etenkin spontaani sellanen, voi olla nyt verrattain nuoruusvuosiin vaikeampaa, etenki jos koulut on jo käyty ja arki kiireistä. Avain on löytää asia, joka teitä kahta jollain tapaa yhdistää, josta on kiva ystävyyttä rakentaa. Työ, harrastus, paikkakunta, vakkari julkinen, joka torstainen ilmajoogatunti, kaveri tai kaverin kaveri? Meitä Riikan kanssa yhdistää mm. rakkaus valokuvaamiseen, kenkiin, sushiin ja molempien yhtä kehno, toisilleen ajoittan liiankin hyvin kolahtava huumori 😀 Siinä oli perustaa mille alkaa paukuttaa.

Ens kerralla kysäse sitä samanhenkisen olosta jumppakaveria kahville ennen ku ryntäätte pukkarista ulos tai pyydä sunnuntaibrunssille työkaveria, jonka kaa klikkaa aina niin hyvin yhteen toimisto-olosuhteissa – Siitä se lähtee!

Ihanaa ystävänpäivää kaikille <3

Do you think its impossible to make real friends as and adult? I say heck no!!! Just look at us two. Met little under 2 years ago, both almost 3 decades old (haha okay we’re both more or less 24…) and go together like chips and dip – It can be done folks!

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

9 x Vinkkiä harjoittelupaikan hakuun

  Työharjoittelu, tuo ultimaattisin tapa hankkia ammattitaitoa asiosta joista koulu ei kursseja tarjoa. Omalla kohdalla käytännössä hommien paiskiminen on mahdollistanu kaiken ja vielä enemmän. Kun kekkasin että oma liiketalouden tutkinto ei minkäänlaista insighttia muodin maailmaan tarjoa, päätin sitä itte hankkia.

Viimesen vuoden aikana oon suorittanu harkkaa kahdessa eri muotialan yrityksessä: suomalaiselle design-vaatemerkille R/H Studiolle ja tänä keväänä H&M:n lehdistön- ja viestinnän-tiimille. Harkoista saatu käytännön kokemus on kova sana CV:ssä ja maksaa niiden aikana nähdyn vaivan moninkertaisesti tulevaisuudessa takaisin – Mutta mistä harkkapaikkoja oikeen löytää ja miten varmistetaan oikeanlainen ensivaikutelma?

Täältä pesee 9 vinkkiä harjottelupaikan hakuprosessia avittamaan:

1. Persoonallinen CV

Jos haet avoimessa haussa olevaa paikkaa netin kautta, jolloin et saa mahdollisuutta esittäytymään rekrystä vastaaville ihmisille, CV on ainoa tapa jolla voit herättää harkkarit valitseviin henkilöihin. Omaperäisen ansioluettelon merkitystä ei. pidä. aliarvioida.

Unohda koulussa opetettu mustavalkoinen, Times New Romanilla CV-pohja. Hae inspistä esim. Pinterestistä ja pyydä lähipiiriltä palautetta. Kansisivullinen, kauniisti kuvitettu PDF on helppo selattava ja ammattimaisempi kuin väkisin yhdelle sivulle ängetty Word-dokumentti. Nosta kouluhistorian lisäksi esille mielenkiinnonkohteita ja faktoja, jotka jää mieleen ja tekee susta samaistuttavan.

2. Uniikki cover letter

Mikään ei ole isompi turn off kun sokeana kymmenille lähetetty persoonaton saatekirje. Pahinta on jos copy pastetuksen lomassa jää johonkin viestiin edelliselle tykitetyn yrityksen nimi. Ei näin!! Vaivannäkö näkyy. Tee kullekkin potentiaaliselle työnantajalle oma kirje. Nosta kuhunkin kirjeeseen sua ja yritystä yhdistäviä tekijöitä ja korosta eri vahvuusalueitasi paikan vaatimuksista riippuen.

 3. Some CV:n jatkeena

Kenenkään ei pidä olla somessa jotain mitä ei oikeasti koe olevansa, mutta fakta on se, että nykypäivänä persoonallisesta Insta-feedistä voi olla hyötyä työharjottelupaikan haussa.

Itte oon listannu omat julkiset somet CV:hen, sillä mulle esimerkiksi Instagram toimii eräänlaisena visuaalisena ansioluettelon jatkeena. Se tuo esille persoonaa ja elämäntyyliä CV:ssä lueteltujen asoiden lisäksi ja toimii taidonnäytteenä mun viestintätaidoista ja visuaalisesta silmästä. Toinen paikka mihin kannattaa panostaa on Linkedin. Jos sulla ei tiliä vielä ole, ota vinkistä vaari ja tee se nyt!!

4. Verkostoidu

Jos et vielä ketään havittelemaltasi alalta tunne, alahan laittaa hösseliksi! Työmarkkinoilla verkostoituminen on avainasemassa etenkin Suomessa, jossa hyvä sana kiirii helposti. Pointtina ei ole väkisin ängetä itseään kaikkien tietoisuuteen, vaan lähteä pala palalta rohkeasti ottamaan kontaktia uusiin ihmisiin aina tilanteen tullen ja puhua tavoitteistaan ääneen. Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija.

Sanotaan että kaikki suomalaiset tuntevat toisensa enintään kolmen tuttavan kautta, joten myös jo olemassa olevassa tuttavapiirissä on potentiaalia. Kysele kavereilta, kaverien kavereilta tai sukulaisilta missä he tekivät harkkansa? Voisiko niiden paikkojen joukosta löytyä potentiaalinen yritys, jonne voisit tutun suosittelemana hakea?

5. Se itse paikka

No mistäs sen itte harkkapaikan sitten löytää? Jos verkostojen kautta ei tartu paikkaa on aika kääntää katse kohti internetin maailmaa. Riippuen siitä, haetko kotimaahan vai ulkomaille tai jollekkin tietylle alalle, vaihtelee sivut joita kannattaa paikan perässä kytätä.

Melko universaaleja sivuja hait sitten mitä tahansa ovat: Linkedin, Indeed ja Unarus. Tarkemmin muoti/ vaatetusalalle tähtäävien kannattaa tsekata Fashionworkie.com ja Fashonjobs.com joihin isot, kansainväliset firman laittavat paikkoja hakuun maailmanlaajuisesti. Jos mielessäsi on jokin tietty firma, tsekkaa onko heidän sivuillaan suoraa rekryosiota jonka kautta hakea paikkaa.

6. Älä odota, tee aloite

Auki olevia harkkapaikkoja voi googlailla loputtomiin, mutta fakta on se, että iso osa yrityksistä jotka harkkareita ottaa ei ikinä siitä mihinkään postaa. Oikeastaan molemmat mun viimeisimmistä harkkapaikoista oli sellaisia, joihin ei varsinaisesti haettu ketään. Päätin etten anna virallisten hakuaikojen rajoittaa mun unelmia – kannatti.

Jos paikka ei lohkea ensyrittämällä, kannattaa pitää jalka oven välissä kiittämällä kieltävästä vastauksesta kohteliaasti ja kertomalla että sut saa pitää mielessä kun seuraava hakuaika alkaa.

7. Kysy, kysy, kysy

Ennen ajattelin että asioiden kysyminen on noloa. No, haluatteko kuulla mikä on vielä nolompaa? No se, että teet pomon käsityksen mukaan sulle päivän selvän homman päin honkia.

Jos joku asia ei ykkösellä jäänyt päähän koitin pähkäillä sitä jälkikäteen ja syytin itteäni tyhmyydestä. Oon kantapään kautta oppinu, että jos asia ei valkene pitää kysyä uudelleen tai antaa muiden näyttää esimerkkiä kunnes homma selkenee. Kaikkitietävän esittäminen se se vasta on tyhmää. Harjottelua ei turhaan harjotteluksi kutsuta.

8. Officen eka, officen vika.

Hemmetin yksinkertainen juttu jolla teet varman ja pysyvän vaikutuksen.

Pointtina ei oo raataa ylitöitä kellon ympäri, vaan osoittaa tällä pienellä teolla täsmällisyyttä ja korostaa motivaatiota. Saavu aamulla paria minuuttia ennen muita, avaa radio, napsauta valot ja kahvinkeitin päälle ja ota työkaverit vastaan hymyn kera! Esimiehet rakastaa täsmällisyyttä.

9. Pyydä vastuuta.

Myös työelämässä pätee sanonta ”sitä saa mitä tilaa”. Osoittamalla omalla työllä olevansa vastuun väärti, alkaa kovempia hommia ropisemaan. Mutta etenkin jos paikkasi on osana isoa tiimiä, voi yksilöiden menon seuraaminen helposit jäädä isompien kuvoiden jalkoihin.

Ilmaise omat goalssit ääneen! Ota esimiehesi kanssa puheeksi heti alkuun mitä harkalta toivot ja missä haluat kehittyä. Meidän kaikkien kauhukuva kuuden kuukauden kahvinkeitto-leiristä karisee nopsaa, kun pomo tietää että kaipaat haasteita ja antaa niitä kun olet niihin valmis.

Huh, siinäpä niitä oli! Toivottavasti tää selvitti jonkun tällä hetkellä tulevan kesän tai syksun harkkasuunitelmiaan setvivän päätä. Jos jokin muu aiheeseen liittyvä juttu askarruttaa heittäkää kommettia alle niin vastailen asap – Pus!

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Youtube & Tubettajat: Mistä aloittaa seuraaminen?

Musta tuntuu että tällä hetkellä ihmiset on vähän kahtia (tai oikeestaan kolmia) jakautuneita mitä YouTubeen ja tubettajiin tulee:

On a) suurkuluttajia, joille videoiden seuraaminen on jo arkipäivää b) niitä joilla ei yksinkertasesti riitä maltti saati mielenkiinto videoiden tuijottamiseen, ja c) tubettajien ja videoiden maailmasta kiinnostuneita tyyppejä, joka ei vaan yksinkertasesti tiiä mistä alottaa! Ite kuuluin tähän jälkimmäiseen kategoriaan vielä vuos sitten.

Tarjotakseni ratkaisun ruudun toisella puolella lymyileville juutuubi netisyille, listasin alle meikän tämän hetkisen kärkikahdeksikon, joka koostuu äärettömän kovista kotimaisia ja muutamista maailman laajuisesti tunnetuista kansainvälisistä nimistä – aloita näistä!!

Steph & Melissa / The Fashion Citizen

Joka ikinen perjantai ja sunnuntai meikä on ihan liekeissä kun puhelin ilmottaa että näiltä mimmeiltä tippuu uusi video. Jenkeissä asustavat sisarukset on melkosia diy-velhoja ja ihan älyttömän inspiroivia ja omaa tietään tallaavia pukeutujia (+kadehdittavan kovia kirppislöytöjen tekijöitä).

Amy Lee / Vagabond Youth

Amy, Amy, Amy… On niitä ihmisiä joilla tuntuu vaan olevan kaikki?? Super staili tyttöjen postailee lookbookkien lisäksi erilaisia rentoja ”chatty” typpisiä meikki- ja tutoriaalivideoita joita katsoessa tuntuu kun istuisi parhaan tyttökaverin kanssa iltaa (parasta settiä oman meikkailun taustalle). Rakastan mimmin elämänasennetta ja huumoria, tyylistä puhumattakaan! GOAAALS.

Aimee Song / Song of Style

Täällä blogin puolella jo aiemmin ylistämäni tyylimaakari tekee nykyään (melko aktiivisesti vielä) videoita – halleluuujaa! Aimeen videoiden kautta pääsee kurkistamaan muotiviikkojen  ja maailmanluokan bloggaajaan reissujen kulissien taa.

Janni Deler

Oon seurannu kyseistä mimmiä jo pienen ikuisuuden Instagramin puolella, mutta vasta Riikan vinkkaamana hoksasin tsekata hänen Youtube-kanavansa ja siitä alko todellinen fanitus – miten symppis voi toinen olla?? Ihanan positiivinen Janni kuvaa arkeaan ja reissujaan poikakaverinsa avustuksella. Reissukateus-varotus!!

  Julia & Maya / The Line Up

Siis en tiiä mitään ihanampaa/ tyylikkäämpää ku nämä tytöt! Ruotsalainen tyttökaksikko on noussu ihan tähdenlennonlailla viimesen vuoden aikana, mitä oon heitä kerenny seuraamaan. Super laadukkaita ja inspiroivia lookbookkeja ja reissuvideoita.

Yks mun all time favorite-asuvdeoista ikinä on tässä. Melko korkealle ovat tyäret riman heittäneet, huhhei!

Sita Salminen

Jos haluatte kattoa jotain mistä tulee yksinkertasesti hyvä mieli klikatkaa Sitan kanava auki! Äärettömän symppis, meikän kaa Rollosta kotosin oleva (meän murteella puhuva) tyttönen jakaa my day-videoiden lisäksi hauskoja haastevideoita, ruoka- ja treenijuttuja ja reissu-klippejä.

Tsekkaa etenki Supersunnuntait!!

Maiju / Mansikkka

Maiju oli yks ensimmäisiä Suomalaisia tubettajia joka oikeesti kolahti. Miljoona brainblaster-challengea nähneenä kanava oli ku raikas tuulahus vasten kasvoja! Ihanalla tavalla arkisia my day-videoita, super mielenkiintosia pohtivampia pätkiä nuoren naisen elämästä johon tämmönen (kohta) kolmeakymmentä käyväkin samaistuu.

Ja se hänen videoilla vilahteleva kattinsa nimeltä Nakki <3 Mie en kestä.

Alexa Dagmar

Alexan ”talk showksi” tituleerattu kanava on yksinkertasen huikea ja laadukasta materiaalia täynnä. Jos tämä likka oman tv-formaatin saisi, niin mie (ja varmaan aika moni muukin) sitä seuraisi!! Kanava on täydellinen jatke Nuoren Naisen Opas -kirjalle, josta ammentaa inspiraatiota ja käytännönvinkkejä omiin rutiineihin ja toimivaan arkeen.

Siinäpä oli muutama meikän ehoton lemppari! Vinkatkaa kommenttiboksissa omat suosikkinne tai kanavanne jos teillä sellanen sattuu olemaan, niin mieki saan uutta seurattavaa 🙂

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Mämmikoura

Meitä ihmisiä on monenlaisia. On niitä jotka tekee listoja ja yksinkertaisesti muistaa asioita. Ihmisiä jotka osaa aikatauluttaa, säilyttää tavaroita, priorisoida tehtäviä, suojella omaisuuttaan ja kuunnella aika ajoin sydämmen sijaan järjenääntä. Itse koen aika ajoin hetkiä jollon en kuulu tähän kyseiseen, ihailtavaan kohderyhmään.

.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Takki H&M / Huppari R-Collection / Housut 2hand / Laukku & Kengät* Vagabond *saatu

Kuvat Jenni / New Life

Viime sunnuntaisella kahvittelusessiolla jaettiin ihanan Majn kanssa kuluneen viikonlopun kohelluksia, joiden kattavana teemana oli se, että iso osa niistä kumpus meän omasta sähläämisestä (kiireen myötävaikuttamana tosin).

Avauduin edellispäiväisestä muistikortin hukkaus -episodista. Käsittämättömällä tavalla huoneeni ummenniin kadotettu kortti sisälsi kovalla työllä kuvatun koko tulevan viikon postausmateriaalin (!&!%@). Korttia etittiin roskapussin pohjia myöten tuloksetta, Tonin rauhotellessa etänä Facetimen välityksellä Sveitsistä. Toinen saikkaus oli se kun en saanut Helsingistä saakka Tampereelle koluamaan matkaamani varastonovea auki. Ei muutaku suora videoyhteys Keski-Eurooppaan, mutta onnekseni tällä kertaa konsultointi tuotti tulosta ja lukko aukesi.

Välillä sitä on vaan niin mämmikoura. Tässä siis todennäköisesti viikon ainoat asukuvat – Materiaalinpuutteen vuoksi postaus-ehdotuksia otetaan ilomielin vastaan 😀 Tsemppiä kaikkien maanantaihin! We can do this.

From time to time I find myself struggling with keeping things in order and being clumsy, which occasionally leads to being unorganized and losing stuff. This time in was my dear memory card that held my this weeks blogpost pics. If you have any post topic suggestions/ wishes I’m all ears!! 😀

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

 

Paluumuuttajan Suomi-kulttuurishokki

Bongasin tänään ohimennen kanavasurffatessani uutisista mulle yllättävänkin ajankohtasen aiheen, jonka kanssa tälläkin hetkellä pienesti takaraivossani kamppailen. En kuollaksenikaan muistan reportterin mainitseman talkshown nimeä jossa kutakuinkin mun ikänen tyttönen jakoi kokemuksiaan aiheesta nimeltä takaisin Suomeen muuttaneen kulttuurishokki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sanokaapa ootteko aiemmin moisesta kuullu? Ens alkuun ihan hassulta konseptilta kuulostava vaiva, mutta oman elämän viime aikasia mullistuksia ajatellen hyvinkin todellinen sellainen. Valehtelisin jos väittäisin että Pariisista suomen kieltä papattavan kansan keskelle pamahtaminen ois ollu helpponakki.

Shokkioireet olis takuuvarmasti ollu kymmenkertaiset, mikäli suoraan vaihdon jälkeen alkanut uusi elämänvaihe harjoitteluineen kaikkineen ei olisi puskenut päälle. Pakko myöntää, että tekemisen kautta tapahtuva Suomeen paluu-masiksen välttely oli mun plääni. Juju on siinä, ettei saa pysähtyä märehtimään! Plus, joulu ja sen mukanaan tuoma läheisten läsnäolo hoiti mun henkistäpuolta ennen ku kerkesin edes ulospäin oireilla (ja äitin hankkiman uuden kissanpennun kanssa pyhinä harjoitettu paijjausterapia oli tarpeen).

.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA   OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Etenkin pidempään ulkomailla yhtäsoittoa oleskelleilla kynnys sortua paluun jälkeiseen paniikkitilaan ja masisteluun on matalempi. Neljän kuukautta muulla maalla asuneena oon itte päässy aika helpolla. Mun kohdalla moinen shokki on lähinnä ilmenny #throwback instakuvien kautta ilmaistulla kaipuulla, mutta jos tilanne ja ajankohta olis ollu eri, niin olis ollu järkytyksen ja sopeutumisen määräkin.

Miten siellä, onko kellään ikinä ollu kulttuurishokkia ulkomaille lähdön sijaan takaisin Suomeen paluun kohdalla?

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN