Harjoittelun jälkeisiä fiiliksiä

Kun tänä aamuna suuntasin tutun toimiston sijaan kohti Kampin linja-autoasemaa ja Poriin vievää Onnibussia, oli olo vähintäänkin outo. Suoraan sanottuna kädetön. Oon viimeisen kolmen kuukauden ajan kurvannu joka maanantai Rautatieasemalta suoraan kohti mun harkkapaikkaa, mutta tällä viikolla siihen tuli stoppi

– Mun viimenen työharjoittelujakso on nimittäin saatu viimein pakettiin!

– 

No millaset on meikän post-harkka-vibesit?

Tän hetkiset fiilikset on pikkusen sekavat. Päällimmäisena kaikista tuntemuksista on onnellisuus joka kumpuaa kaikesta viime kuukausina koetusta ja opitusta. Samaan aikaan taas mieltä kaivertaa ja lähtö surettaa. Haikaudesta huolimatta koitan ottaa uuden elämäntilanteen posilla vastaan. Ohan se nyt hemmetin positiivinen ongelma, jos johonki hommaan tykästyy niin ettei sitä millään malttais kesken lopettaa!

Oman suunnan löytämisen suhteen viimeisin harkka anto mulle enemmän mitä osasin etukäteen odottaa. Tuntuu aidosti siltä että askeleen lähempänä tietoa siitä, mitä haluan pitkällä tähtäimellä työurallani tehdä.

Useamman vuoden bloggauksen ja sitä kautta erinäisten yritysten viestinnän kohteena olemisen jälkeen, oli todella silmiä avaavaa päästä ns. toiselle puolelle. Se, että pääsin kokemaan miten hommat käytännössä menee ja kuinka yritystä sisältä päin pyöritetään sai mut tuntemaan ihan uudenlaista respectiä kaikkia alan toimijoita kohtaan! PR ja viestintä on hemmetin kovaa työtä, eikä se oo kaikille.

Omalle kohdalle se tuntuu juuri oikealla tavalla haastavalle ja omia vahvuuksia valjastavalle alalle.

Oon niin onnellinen että pääsin pistään pillit pussiin parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän torstaille järkkäämä H&M Conscious Exclusive -pressi eventti tuntu yhdistelmältä töitä ja omia läksäribileitä. Upea mallisto, hyvää ruokaa, juomaa ja tupa täynnä ihania tyyppejä. En ois voinu vikalta viikolta enempää toivoakkaan.

No, mitäs nyt? Jatkuuko koulu? Jatkuuko työt? Jäänkö Helsinkiin? – Yes, yes, yes!!

Kun harkka on paketissa siirryn mun tutkinnon viimeisen vaiheen eli opparin tekoon. Mun #ultimatelifegoal aka valmistuminen on siis näillä näkymin suuren harppauksen lähempänä ja hyvällä tuurilla jopa muutaman kuukauden alkuperäiseen aikatauluun aiempana.

Mutta kuten yleisessä tiedossa on, akateeminen kirjoittaminen tai tukimustulosten analysoiminen ei ole meikän fotre. Siispä, lienee fiksua ottaa muilla elämänosa-alueilla astetta iisimmin sen verran että saan pyörät opinnäytetyön suhteen kunnolla pyörimään. Tästä ei saa tulla surullisen kuuluisaa ikuisuusprojektia (+ nyt ku sanoin sen täällä ääneen, eliminoin mahdollisuuden nössöillä ja sluibailla aikataulussa).

Vinkkejä/ vertaistukea oppari asioihin otetaan vastaan!!

Ps. Lisää aiheesta postauksessa: 9 x Vinkkiä harjoittelupaikan hakuun

Three months later and I am finally done with my very last internship!! My feelings about the whole thing are all over the place: happy, sad, grateful and motivated. But one thing is for sure, after this I am a one huuuuge step closer to knowing what it is, I really wanna do in the future for a living.

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

4 vastausta artikkeliin “Harjoittelun jälkeisiä fiiliksiä

  1. Tuo sun päällä oleva mekko on superihana! ♥ tsemppiä opparin puurtamiseen! Terkuin vastavalmistunut, aika tuoreessa muistissa vielä se prosessi siis. 😀 Aikataulutus oli mulle se main point!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.